Valmentajien kuvauksissa tehtävästään ja jokapäiväisestä työskentelystä syntyy kuva opettajan roolista, jossa tehtävänä on saada ihmiset oppimaan ja kehittymään. Valmentajat kuvaavat rooliaan eri tavoin vaikuttamisena, kehittäjänä ja parantajana toimillaan sekä olemis- ja suhteellaan.

Tutkimus osoittaa myös selvästi, että mestaruustilanne ja päivittäinen harjoitustilanne asettavat osaamiselle erilaisia vaatimuksia. Valmentajien mukaan mestaruus vaatii enemmän johtamislähtöisiä taitoja, kuten yhteistyö median ja muiden valmentajien kanssa, organisointikykyä ja kielitaitoa.

Harjoittelutilanteen osalta korostuivat täysin erilaiset osaamiset. Täällä nostettiin esille hyvä yksityiskohtainen tieto fysiologiasta, biomekaniikasta, motorisista taidoista, harjoittelun suunnittelusta, mutta myös hoidon ja oppimisen kysymykset. Valmentajien kuvauksessa tehtävästään ja jokapäiväisestä työstään nousee esiin kuva opettajan roolista, jossa tehtävänä on saada ihmiset oppimaan ja kehittymään.

Oppiminen ja kehittyminen

Valmennustutkimuksen teoreettinen perusta on pitkälti ollut psykologiasta, mutta tulokset osoittavat, että koulutusulottuvuuksia on korostettava myös eliittivalmentajan roolissa. Suurin osa valmentajien ajasta menee aktiivisten pelaajien kouluttamiseen, mikä on monelta osin oppimista ja kehittymistä. Tästä huolimatta valmennuksen pedagogisilla puolilla on hyvin piilotettu paikka valmentajakoulutuksessa.

Jos valmentajakoulutukset saisivat enemmän ravintoa pedagogiikasta ja pedagogisesta tutkimuksesta kuin on tehty, se voisi antaa enemmän tilaa sekä pedagogisten että didaktisten taitojen kehittämiselle. Koulun ja urheilun eroista huolimatta tehtävä on melko samanlainen. On tärkeää lähteä liikkeelle niistä edellytyksistä, jotka nuorilla on ja luoda olosuhteet ja haasteet, jotta he voivat kehittyä optimaalisesti.

Jos valmentajat näkisivät itsensä opettajina ja jos he näkisivät tehtävän kokonaan kasvatuksena ja oppimisena, pedagogiikka nousisi luultavasti enemmän esille. Silloin ne keskittyisivät enemmän pitkän aikavälin kokonaisvaltaisiin kehitystavoitteisiin ja siten edistäisivät hyvää kehitysharjoittelua.

Asiantuntijaopettajien kuvauksesta otetun inspiraation pohjalta uskomme, että valmentajan tehtävä edellyttää käytännön pedagogista osaamista. Kyseessä on vankka urheilutietämys nykyisen lajin kulttuurin, sääntöjen, teknisten taitojen ja kilpailukontekstin kannalta. Se tarkoittaa myös taktiikan ja käytännön tuntemusta ja käytännön tuntemusta sekä vankkaa tietoa ja kokemusta käytännön harjoittelusta.

Mutta kyse on myös perusteellisesta pedagogisesta osaamisesta eli ymmärryksestä ja kyvystä mukauttaa ja muokata tavoitteita aktiivisen tason mukaan sekä hyvästä improvisaatiokyvystä ja kyvystä käyttää tapahtumia koulutuksen pohjana.

Lisäksi on tärkeää, että valmentajat voivat haastaa aktiivisia jäseniään ja luoda luovan kehitysilmapiirin. Tärkeää on osata valita sisältöä ja työtapoja asetettujen tavoitteiden valossa sekä luoda osallistumista ja toimivaa yhteistyöilmapiiriä.